Tanskalaisyntyinen, mutta sittemmin Uudessakaupungissa asunut ja toiminut Jens Alexander Zachariassen (1839 - 1902) valmisti Suomessa aikoinaan 116 soitinta, säilyneitä niistä on enää reilu tusina, joista osa melko pieniä urkuja. Suomen käytössä säilynyt Zachariassen urkukanta koostuu (ainakin) seuraavista yksilöistä:
Säilyneet Zachariassen-urut Suomessa
|
|||||||
| Kirkko | Rak. vuosi |
Ääni- kerrat |
Koneisto | Hallinta | Säilyneisyys | Lisätietoa | Kuva! |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Pyhämaa Tuupovaara Liperi Somero Rangsby Turun lääninvankila Norrskata Iisalmi(Vanha kirkko) Kisko Tenhola Kullaa Angelniemi (Halikko) Hankasalmi Loviisa Velkua |
1877 1878 1879 1880 1881 1881 1882 1883 1883 1887 1896 1898 1898 1898 1910 |
9 13 16 19 20 3 6 18 13 14 11 6 20 35 6 |
mekaaninen mekaaninen mekaaninen mekaaninen mekaaninen mekaaninen mekaaninen mekaaninen mekaaninen Barker mekaaninen mekaaninen pneumaattinen pneumaattinen mekaaninen |
mekaaninen mekaaninen mekaaninen mekaaninen mekaaninen mekaaninen mekaaninen mekaaninen mekaaninen mekaaninen mekaaninen pneumaattinen pneumaattinen pneumaattinen pneumaattinen |
muunneltu muunneltu muunneltu alkuperäinen alkuperäinen alkuperäinen alkuperäinen muunneltu muunneltu muunneltu muunneltu alkuperäinen alkuperäinen muunneltu alkuperäinen |
lis. itsen.
jalkiopillistö siirretty Paimiosta restauroitu v. 2000 siirretty Närpiöstä siiretty Houtskäristä restauroitu 2001 lisätty selkäpillistö |
Klikkaa!
Klikkaa! Klikkaa! Klikkaa! Klikkaa! |
Someron kirkon urut maksoivat valmistuttuaan noin 15 000 markkaa (nykyrahassa noin 60 000 euroa / 300 000 markkaa) ja olivat ensimmäiset urut Somerolla (nykyinen kirkko valmistui vuonna 1859). Someron kirkon urut kokivat vuosina 1964 ja 1974 soinnillisia muutoksia, muutoksillä pyrittiin parantamaan urkujen käyttökelpoisuutta mm. barokin ajan urkumusiikin esittämisessä. Soitin on tämän päivän ajatusten kannalta hieman pieni Someron isoon kirkkoon (tilaa 1500 hengelle, kirkko onkin hiippakunnan toiseksi suurin kirkko Tampereen tuomiokirkon jälkeen), joten vielä 1980-luvun lopulla urkuihin suunniteltiin laajennusta. Paperilla kaikki olikin valmista museoviraston lupia myöten, mutta onneksi lama ehti tulla väliin ja suunnitelmat raukenivat.
1990-luvun lopussa heräsi ajatus urkujen saattamisesta takaisin alkuperäiseen soinnilliseen asuunsa. Sysäyksen siihen antoivat aikaisempien muutostöiden jäljiltä kirkon tornissa säilyneet alkuperäiset pillit, jotka löydettiin erään urkuhuollon yhteydessä "uudelleen". Kun sitten kävi ilmi soittimen koon, rakentajan ja aikakauden harvinaisuus, sekä mahdollisuus saada se täysin alkuperäistä vastaavaksi, oli täysin selvää, että urku pitää palauttaa takaisin alkuperäiseen asuunsa. Kun rahoituskin saatiin järjestettyä, jäi enää jäljelle tekijän valinta ja aikataulu. Tekijöiksi valittiin Jouko Pirkkanen ja Arno Pelto. Tekniseksi asiantuntijaksi valittiin MT Pentti Pelto, valvojaksi DU Pekka Suikkanen. Hankkeen kokonaiskustannusarvioksi tuli noin 230 000 markkaa. Työ saatiin päätökseen alkuvuodesta 2000. Someron kirkon soitin on nyt siis säilyneistä mekaanisella koneistolla olevista Zachariassen-soittimista suurin, joka on alkuperäisessä paikassaan ja alkuperäisessä soinnillisessa asussaan. Kaikista Suomen uruista soitin on vuoteen 1880 mennessä rakennetuista ja säilyneistä kolmanneksi suurin.
Someron kirkon urutZachariassen 1880 |
||
I sormio (C - d3) Bordun 16' |
II sormio (C - d3) Geig.principal 8' |
Jalkio (C - d1) Principal 16' |
I / P, II / I, I Super, Tutti +, Tutti - |
||